Siirry pääsisältöön

Nokia Mikko - suomalainen minitietokone menneisyydestä

Sivupalkista näkee että Ennen mikrotietokoneita on laajentunut Facebookin puolelle! Päivittelen jatkossa sinne pienempiä juttuja joten otahan se seurantaan. Lisäksi blogisti ja IBM 1800 aka Heili saivat 15 minuutin julkisuutensa Ylen mainiossa Lada, Laika, Marx ja mä -sarjassa. Sarja tulee TV:stä lokakuun lopulla ja on katsottavissa Yle Areenassa.

Nokia Mikko

Moni tietää Nokian MikroMikon, mutta kuinka moni on kuullut sen edeltäjästä, Mikosta? Blogisti sai ostettu kyseisen ihmeen huutokaupasta ja nyt sitä hämmästellään yhdessä tässä blogipostauksessa.

Nokia VDU N80 ja Mikko 3/16 

Käsittelin aiemmin Mikkoa blogissa ja Mikon syntyvaiheista on Fujitsun sivuilla kattava juttu. Mikon historia alkaa Erkki Rajulinin visiosta 70-luvun alussa mallilla Mikko 1. Tätä mallia käytettiin mm. Nokian NOP30-, Prodigit- ja Shopdigit-päätteissä. Muuta teknistä tietoa ykkösestä ei ole kuin muutamat speksit: väylän leveys 12 bittiä, muistiavaruus 4 kilotavua ja käskyn suoritusaika 2µs.

Ainoa löytämäni kuva Mikko 1:stä. Siis jos tuo korttipaketti on edes Mikko 1. Päivitys 23.3.2020: kyllähän se on. (kuva: tuntematon saksankielinen julkaisu)

Mikko 2 kuvassa kaapin päällä. Ainoa kuva mitä on löytynyt tästäkään koneesta. (kuva: Elektroniikkauutiset 2/1976)

Seuraavana vuorossa oli luonnollisesti Mikko 2 noin vuoden 1972-73 tienoilla, joka oli sitten täysin uusi 16-bittinen kone. Kolmonen veistettiin vuonna 1976 samasta puusta kuin edeltäjänsä, ainoastaan se sai uudet kuoret ja uuden IO-ohjaimen. Ja mikä tärkeintä verrattuna aikaisempiin malleihin, kolmonen oli yleiskäyttöinen tietokone, kun kakkonen oli vielä kassa- ja pankkijärjestelmien sydän.


Tässä jokin versio Mikko-teemasta Nokia 80 -kokoonpanossa. Diskettiasemat ovat omassa laatikossaan ja alapuolella on keskusyksikkö. (kuva: Nokia Tietojenkäsittely -esite)

Tämä vaikuttaa joltain hyvin varhaiselta versiolta. Kolmosen prototyyppi vai oliko Mikon logo tuollainen ennen kolmosta? (kuva: Mikko yleissovellukset -esite)

Kolmosta sai pienempänä (3/16) tai isompana kovalevyllisenä versiona (3/36). 1980 tuli uusi neljä kertaa nopeampi suoritin ja mallinimet vaihtuivat muotoihin 3/18 ja 3/38. Lisäksi tuli kompaktimman kokoinen Mikko 4/06 integroidulla modeemilla. Näiden lisäksi oli vielä joitain välimalleja.

Päätepiste Mikko-sarjan kehitykselle oli Mikko MPS. Tällä viimeisellä ei ollut enää mitään tekemistä aikaisempien kanssa, vaan se oli jo seuraavan sukupolven 32-bittinen kone.

Mikko 3/16 toimistossa. Huomaa poskettoman kokoinen tulostin. (kuva: WPS-80 Nokian sanojenkäsittelyjärjestelmä -esite)

Isompi Mikko (3/38) kuvattuna Suomen tietokonemuseolla.

Jos olen oikein päätellyt, 3/28 oli viimeinen malli, joka noudatti alkuperäistä Mikko-filosofiaa. Net-lehden numerosta 5/87 löytyy juttu 3/28-pohjaisesta kassajärjestelmästä Turun Citymarketissa. Teini-ikään varttuneen Mikon taru taisi olla jo vahvasti loppusuoralla vuonna 1987, PC:t olivat tulossa kovaa vauhtia ohi. (kuva: Mikko 3/28 -esite)

Mikko on hyvinkin merkittävä kone Suomen tietokonehistoriassa, sillä se on liioittelematta Nokian kännykkäteollisuuden juuret. Ilman tätä "harjoitustyötä" tuskin Nokiasta olisi tullut sitä mitä se parhaimmillaan oli. Mikko oli myös ensimmäinen massatuotettu ja kaupallista menestystä saanut suomalainen tietokone.

Harmillisesti Mikon tarkat teknilliset yksityiskohdat ovat kadonneet historian siipien havinaan. Lähinnä Mikosta on enää jäljellä haalistuneita esitekuvia. Korjataan nyt ainakin kuvien puute ja tutkitaan niitä vähiä tiedonmuruja mitä on blogisti saanut koottua yhteen.

Rakenne

Mikko on lajityypilleen uskollinen 16-bittinen minitietokone 70-luvulta. Siinä ei ole mikroprosessoria, vaan se on koottu enemmän tai vähemmän TTL-piireistä. 

Mikko on tiivis paketti, tyhjää tilaa ei ole kotelon sisällä.

Bootti- ja diagnostiikka-ROMien tulemisen näkee Mikosta. Enää ei ole vipukytkimiä tai vilkkuvia valoja. Mikossa ei ole kuin kaksi kytkintä ja yksi valo; boottinäppäin, virtakytkin ja -valo. Diagnostiikka ja debugaaminen voitiin hoitaa terminaaliin kautta, joten ylimääräiset valot ja kytkimet jäivät tarpeettomiksi.

Älyn alta löytyy Shugartin massiivinen 8" diskettiasema.

Koneen runkona toimii kantatusta pellistä ruuveilla koottu kotelo. Perässä on rengassydänmuuntaja, powerit ja IO:n liitäntäyksikkö. Koneen etuosan täyttää itse äly, neljä korttia peltisessä kehikossa. Kortit ovat CPU, muisti, IO-ohjain ja asynkroninen linjaohjain. Näiden alapuolelta löytyvät Shugartin valmistama 8" levyasema ja toisen levyaseman paikka.

Mikon perässä on liitännät usealle terminaalille. Leveämmät portit ovat vielä toistaiseksi mysteerejä, mahdollisesti rinnakkaisportteja?

Alkuperäinen CPU on tehty TTL-piireistä, uudempi AMD:n viipaleprossessoriperheen ympärille. Muistina toimii ajalleen tyypillinen dynaaminen RAM. IO-ohjain on saanut Intelin 8080 CPU:n ja saman sarjan liitäntäpiirit. Sama Intelin suoritin oli muuten myöhemmin MikroMikossa 5-volttisena versiona, tässä se ei tee muuta kuin ohjaa levyasemaa ja muita oheislaitteita. Viimeinen kortti Mikon räkissä on synkroninen linjaohjain, jonka avulla Mikko on voinut kommunikoida suoraan tai modeemin välityksellä keskuskoneen kanssa.

Isommissa Mikon malleissa (3/3x) oli vielä näiden korttien lisäksi adapteri Unibus-väylälle, jolla voitiin liittää samaa väylää tukevat kovalevyt ja muut massamuistit Mikon kaveriksi.

Ominaisuudet

Vaikka tarkka tekninen dokumentaatio on kadonnut, on Mikosta on jäänyt jälkipolville nippu esitteitä, joista saamme noukittua muutaman nappitiedon mitä Mikko oli. Käskyjä on esitteiden mukaan 233 kpl. Tähän lukuun on päästy, kun kaikki osoitusmuodot per käsky on laskettu mukaan, ainakin mitä voi päätellä Mikko 3 Product Description -lehdykän perusteella.


Vanhemman ja uudemman Mikon speksejä. (kuvat: Mikko 3/16 minicomputer system ja Mikko 3/18 pientietokone -esitteet)

Rekistereitä ei montaa ole: kaksi yleisrekisteriä, kaksi indeksirekisteriä, muutama sisäinen rekisteri ja 16 (tai 32) osoitelaajennusrekisteriä. Jälkimmäisiä rekistereitä tarvitaan apuun osoittamaan koko muistiavaruutta, sillä CPU on 16-bittinen ja osoiteväylä 20-bittinen. 16 bitillä voisi osoittaa vain 64 kilotavun muistiavaruutta, laajennetulla 20 bitilllä yhden megatavun verran. Koska CPU ei pysty näyttämään koko osoitetta kerralla, tarvitaan apurekisteri(t) eräänlaiseksi purukumiksi.

Mikon lohkokaavio. Pienemmät 3/16 ja 3/18 -mallit eivät sisältäneet (BSI) sovitinta Unibus-väylälle. (kuva: Mikko 3/36 minicomputer system -esite).

Esitteissä mainitaan laitteistopohjaiset kerto- ja jakolaskut. Tämä ei tarkoita että CPU:lla olisi jokin oma piirinsä näitä laskutoimituksia varten, vaan sitä että CPU tekee laskut mikrokoodilla. Tämä on huomattavasti nopeampi tapa laskea kyseisiä laskuja kuin softalla. Vaikka tuohon aikaan oli ns. oikeaa kerto- ja jakolaskurautaa olemassa, olivat ne hyvin harvinaisia minitietokoneissa.

Entisöinti

Ilo voittavasta huudosta laimeni hieman, kun sain koneen käsiini. Kone oli hyvin surullisessa kunnossa, monesta paikasta näki koneen olleen säilytyksessä ulkovarastossa tai muussa kosteassa paikassa. Peltien sinkitys oli syöpynyt paikoittain puhki, kaikkea peitti paksu ruskea pölykerros ja rehellisesti sanottuna laite haisi pienen eläimen virtsalle. Siltikään ei voinut valittaa, sen verran harvinainen kone oli näpeissä.

Alkuun yritin hiomalla siistiä peltiosia, mutta lopulta oli luovutettava, uutta niistä ei saisi. Purin koneen täysin osiksi ja toimitin kaikki peltiosat Lahden Sähkösinkitykseen uudelleen pinnoitettaviksi. Samalla tilasin uudet ruuvit koneeseen, koska alkuperäiset olivat päässeet reagoimaan hapen kanssa. Erikoisen malliset ruuvit, mitä ei mistään tuntunut löytyvän, käsittelin fosforihapolla.

Siinä kone tullesaan uuteen kotiin

Ei kovin mieltä ylentävä näky

Sinkitys puhki ja syvältä

Lähtökohta ruuveille ennen hapottamista...

...ja puolen tunnin hapotuksen jälkeen.

Piirilevyt eivät tarvinneet kuin isopropanolilla pesua. Poweriin juotin kaikki uudet osat mitä ne yleensä kaipaa, toisin sanoen suoto- ja häiriönpoistokondensaattorit sekä tasasuuntaussillat. Viimeinen virhe vanhojen koneiden kanssa kun on se, että menet laittamaan sen sähköihin tarkastamatta komponenttien kuntoa ja jotain räjähtää pitkin koneen sisuksia. Tässäkin koneessa oli ajan kanssa haljenneita kondensaattoreita, voi vain arvailla mitä olisi voinut käydä, jos olisi ollut turhan innokas saamaan kone sähköihin.

Mikko tuhannen osina.

Pellit saatu sinkityksestä.

Mikko menossa kasaan.

Tein pienen parannuksen koneeseen. Nokia ei ollut käyttänyt johtoholkkeja ja johtoja jäikin muutamaan otteeseen käsiin, josta sitten seurasikin arvausleikki mistä johto irtosi. Lisäsin kaikkiin ajanmukaiset kauluksettomat holkit johtoihin.


Holkit johtoihin.

Maski tuli maalattua uudestaan, alkuperäisen värin kiiltävyys arvioitiin iän perusteella. Beiget kannet kiilotettiin hiomatahnalla naarmuista. Lopputulos on omasta mielestäni enemmän kuin onnistunut.

Miltei valmis...

...ja lopputulos

Pitää vielä teettää asianmukainen hylly Mikolle. Ei sattuisi lukijoissa olemaan yhtään huonekalutehtailijaa, joka haluaisi ottaa tälläisen projektin omakseen? (Kuva: Mikko 3/18 pientietokone -esite)

Käänteismallinnus

Ihme kyllä, blogistin monen vuoden etsimisenkään jälkeen ei ole tullut vastaan Mikon dokumentaatiota. Ei ohjekirjoja, ei CPU:n kytkentäkuvia, ei mitään raakaa teknistä materiaalia. Ainoastaan ex-nokialaisilta ja alan harrastajilta on löytynyt muutamia esitteitä ja powereiden kytkentäkuvat. Siinä kaikki. Joten jos haluaa tietää miten kone toimii, on ainoa tapa käänteismallintaa se. Prosessi menee yksinkertaistettuna suurinpiirtein näin: kaikista ROM-piireistä dumpit, useita valokuvia levyistä, Huginilla yhteen, piirretään Photoshopissa jokainen johdin, näistä kytkentäkuvat CADilla ja sitten arvailla miten kone toimii.

Todella hidasta ja virhealtista hommaa. Voisi ihminen vapaa-aikansa paremminkin käyttää?

Kotikutoinen adapteri ROM-piirien lukuun. Piirien tyypit ovat sen verran outoja, ettei nykyiset lukijat tunne näitä.

Käänteismallinnus tämän koneen tapauksessa se on erikoisen hankalaa, sillä vaikka kone on malliltaan 3/16, on siinä vääränmallinen uudempi CPU-kortti (käsittääkseni tämä kuuluisi malliin 3/18). Ja mikä tästä tekee hankalan, on se että tämä uudempi CPU on tehty hyvin, hyvin oudosti.


Mikrokoodin purkua.

Alkuperäinen Mikon 16-bittinen CPU, jota käytettiin Mikko 2 ja Mikko 3/x6 -malleissa, perustuu neljään Fairchildin F9340-piiriin. F9340 on monen elektroniikkaharrastajan tunteman 74181 ALUn ja 74182 lainausbittigeneraattorin harvinaisempi yhdistelmä. Tämä originaali CPU on tyylipuhdas TTL-pohjainen toteteutus. Uudempi CPU käyttää AMD:n 2900-piirisarjan viipaleprosessoria ja tämä löytyy omien tietojeni mukaan vasta 3/x8-malleista. CPU:sta on vielä kolmas variantti mitä käytettiin Mikko 4/06:ssa. Sydämenä tässäkin on sama 2900-sarja, mutta 8-bittisessä sisäisessä kokoonpanossa mitä voi kuvien perusteella päätellä. Koska käsiini ei ole siunaantunut tuota alkuperäistä CPU-korttia, joudutaan tyytymään tässä blogissa nyt tämän uudemman kortin tutkimiseen.


Alkuperäinen CPU (kuva: Jani Laatikainen)

Uudempi versio CPU:sta

4/06 CPU (kuva: Jani Laatikainen)

Viipaleprosessori

Viipaleprosessorin ja mikroprosessorin ero on siinä, että viipaleprosessori koostuu nimensä mukaisesta viipaleista. 2900-sarjan tapauksessa viipale on aina 4-bittiä, joista sitten voi rakennella minkä bittisen koneen kuin haluaa. Viipaleprosessori sisältää ALUn lisäksi rekisterit ja muita toiminnallisia osia, kun pelkkä ALU ei tee mitään muuta kuin osaa laskea tai tehdä loogisia operaatioita kahden tulon välillä. Mutta viipaleprosessori ei sisällä minkäänlaista hyppylogiikkaa tai sekvensseriä, joka tahdistaisi osat. Sekvensseri, joko kova tai mikrokoodattu, ja sen mukana koko koneen käskykanta on koneen valmistajan päätettävissä. Tämä tekee viipaleprosessorista äärettömän taipuisan mihin käyttöön tahansa.

Vaikka nopeasti ajateltuna viipaleprosessori olisi ollut vanhentunutta tekniikkaa mikroprosessorien saapuessa, se ei suinkaan sitä ollut. Viipaleprosessorin etu oli sen käyttämän bipolaari-tekniikan nopeus, joka kantoi pitkälle 80-luvulle asti. Mikon CPU on 18 MHz ja CPU:n konejakso 200ns, aivan hyvä luku 70-luvun loppupuolelle. Tosin on aikaista sanoa moneen kellojaksoon yksi käsky tai mikrokäsky jaetaan.

AMD 2901 viipaleprosessorin sisuskalut.

Tyypillinen 16-bittinen CPU AMD:n piirisarjasta tehtynä.

AMD:n 2900-piirisarja on ollut erittäin yleinen piirisarja nopean tietokoneen tekoon 70/80-luvulla. Sarja löysi tiensä niin Atarin kolikkopeleihin, taisteluhelikopteriin, HP A-sarjaan ja PDP:n liukulukusuorittimiin. Käytännössä AMD:n oppaissa kerrotaan miten teet tietokoneen 2910 mikrokoodisekvensseristä, 2901 ALUista ja muista sarjan oheispiireistä. Joka ainoassa koneessa toteutuu omien tutkimusten perusteella AMD:n ehdottama rakenne hiukan erilaisina variaatioina.

Mutta Mikon tapauksessa kaikki on heitetty jotenkin päälaelleen. Mikrokoodin leveys on tajuttoman iso, huimat 72-bittiä. En nopeasti keksi montaa konetta, jossa olisi ollut näin leveä mikrokoodi. Silti osaa biteistä ei kuitenkaan käytetä mihinkään. Mikään ei tunnu olevan järjestyksessä, esimerkiksi hyppyosoite on ripoteltu kahteen eri paikkaa, ja kaikki on jotenkin muutenkin levällään. Mikrokoodisekvensserillä ei ole mappiromia (ROM-piiri, joka muuttaa konekielisen käskyn sitä vastaavaksi osoitteeksi mikrokoodimuistissa), vaan ilmeisesti PLA-piiri pakottaa hyppyosoitteen sekvensserin ohi mikrokoodiromeille. AMD 2910 -mikrokoodisekvensseri tukee 12-bittistä mikrokoodiosoiteavaruutta, mutta taas kerran, jostain syystä mikrokoodi itse vaihtaa ylempää ja alempaa pankkia mikrokoodimuistista. Ehkäpä user- ja priviledged-tilat?

Tämän kaiken päälle koko levy on täynnä PROM-piirejä joille voimme vain arvailla toistaiseksi käyttötarkoituksia. Koska kyseinen CPU on niin sekava eikä noudata mitään tunnettua kaavaa, niin tämä selvitystyö saattaa ottaa hetken aikaa. Hyvin vaikea sanoa miksi tätä ei tehty kuten muut teki, ehkä tämä liittyy alkuperäisen CPU:n yhteensopivuuden säilyttämiseen? Ehkä käskyt koodataan suoraan mikrokoodilla DECin tyyliin?

Blogistin selvitystyön viimeisimmät tulokset CPU:n käänteismallintamisen saralla. Päivitetty 23.3.2020.

Muutaman asian voi CPU:sta sanoa varmasti. Osoitemekanismi toimii siten, että CPU:lta tulee osoitteen 12 alempaa bittiä suoraan ja ylemmät 4 bittiä määrittävät mitä osoitelaajennusrekisteriä käytetään. Osoitelaajennusrekisteri kun on leveydeltään 8-bittinen, tulee 8 + 12 bittiä = 20-bittiä osoiteavaruutta.

CPU käyttää multipleksattua 16-bittistä data- ja osoiteväylää ja 4-bittistä apuosoiteväylää 20-bittistä osoiteavaruutta varten. Multipleksaus väylässä tarkoittaa että datalla ja osalla muistiosoitetta on samat johtimet, niiden tarkoitus vaihtuu vain tarpeen mukaan. Nykyihmiselle tämä voi tuntua hiukan epäilyttävältä ratkaisulta suorituskyvyn kannalta, mutta sen aikaisilla dynaamisilla muistipiireillä oli hakuaika sen verran suuri, ettei multipleksaaminen vaikuttanut suorituskykyyn mitenkään; CPU joutuisi odottamaan joka tapauksessa muistia, jonka aikana voi vaihtaa väylän käyttötarkoitusta.

Muitakin aika jännittäviä asioita on löytynyt johtimia seuraamalla. Mikon CPU:lla ei ole omaa sisäistä väylää, vaan sama multipleksattu väylä, joka näkyy CPU:n sisällä, näkyy ilmeisesti myös kaikille muille korteille. Eli jos IO-ohjain haluaa kirjoitella omin avuin muistiin, CPU joutuu putoamaan tyhjäkäynnille, koska joku muu kortti on sähläämässä sen sisäisessä (tai yhteisessä) väylässä. Näistä on kuitenkin turha nipottaa, tälläisiä järjestelyjä on omalta ajaltaan useita.

CPU:lla on oma sisäinen 16 kilotavun SRAM-muisti bootti- ja diagnostiikka-ROMien lisäksi. Miksi? Diagnostiikkaa/konsolia varten, sisäinen pino vai puskuri? Viimeisin löydetty erikoisuus on diagnostiikkaliitin, jossa on väylän alempi 8-bittinen osa ja sarjaliikenne. Mikä aparaatti tähän porttiin on sopinut ja mihin tarvitaan väylää, jos portissa on jo mikrokoodin(?) ohjaama sarjaliikenne? Sarjaliikenne on varmasti konsolia varten, mutta väylä viittaa johonkin ulkoiseen diagnostiikkapurkkiin.

Pitää kuitenkin sanoa, ettei tämä CPU tai muutkaan Mikon osat häpeä ulkomaalaisia vastineita. Jotain omintakeista tässä on selvästi, mutta kerta kaikkiaan upea kone ja selvä osoitus siitä, että kyllä Kekkosen Suomessa osattiin muutakin tehdä kuin paperia ja jäänmurtajia.

Softat 

Kaikki blogistin tietämät softat ovat Suomen tietokonemuseolla olevan 3/38:n kovalevyn vaihtopakka ja tämän yksilön mukana tullut 8" disketti "A-SUPERI", joka on Kasettilamereiden ottaman dumpin perusteella diagnostiikkadisketti. Dumppi on täältä ladattavissa, jos haluaa tutustua. Alussa on boottisektori ja sen perässä tiedostolista. Tiedostonimen perässä raita, aloitussektori ja pituus sektoreina kahdella tavulla. Sektorin pituus on 128 tavua, raitoja 77 ja sektoreita raidalla 26. Näiden tietojen avulla on helppo parsia yksittäiset tiedostot ulos levyltä.

Toistaiseksi ainoa toimiva softa Mikko-koneille tällä pallolla. Lisää tarvittaisiin.

Tietokonemuseon levypakkakin on suhteellisen helposti luettavissa, kunhan vain blogistilla on aikaa. Pöydältä kun on lainakone, toimiva DEC PDP-11/35, jota olen Tietokonemuseolle entisöinyt. Mutta miten ihmeessä DECin kone liittyy Mikkoon?

PDP-11/35, alkujaan ollut osa Finnairin DC-9-lentosimulaattoria.

Nokia käytti Mikossa DECin Unibus-väylää kovalevyohjainta varten. Unibusia varten Mikossa oma adapteri, jolla saatiin levyohjain kommunikoimaan Mikon väylän kanssa. Tämä on ollut aivan looginen valinta, ei olisi ollut mitään järkeä alkaa tekemään Suomessa kovalevyä ja levyohjainta. Toisin sanoen levyn voi lukea millä tahansa DECin koneella, jossa on Unibus-väylä ja levyohjaimia tukeva käyttöjärjestelmä.

Toimiiko se?

Tämä on vielä vaikea kysymys. Koneessa on selvästi järki tallella. Skoopilla näkee että väylä on elossa ja kone tekee jonkinlaisen itsediagnostiikan käynnistyksessä. Lisäksi se yrittää bootata tätä ainoaa olemassa olevaa diskettiä. Kuitenkaan minkään portti ei tunnu lähettävän dataa terminaaleille. Tämä voi johtua porttien asetuksista, ne kun ovat todennäköisesti passiivisessa virtalooppimoodissa, joka edellyttää ulkopuolisen jännitteen tuomista porttiin. Vaatii vielä tutkimista miten portit on tehty.

Seuraavassa osassa päästään toivottavasti syvemmälle Mikon aivoihin ja ehkä nähdään ensimmäinen toimiva Mikko muutaman vuosikymmenen jälkeen.

Jos Mikko kiinnostaa, niin seuraavaa blogipostausta odotellessa voi käydä tutustumassa esitteisiin. Olen kerännyt ne tänne.

***

Iso kiitos esitteiden skannauksista Niko Niemiselle, Timo Kahelinille ja Pertti Ruosaarella. Kiitokset myös Kasettilamereiden Tommille levyn kopioinnista, Jani Laatikaiselle CPU:n kuvista ja kaikille muillekin jotka ovat ystävällisesti auttaneet Mikon historian selvittämisessä.


***

Onko sinulla tietoa, valokuvia, dokumentaatiota, osia, softaa, kokonaista konetta myytäväksi/lahjoitettavaksi tai oletko käyttänyt Mikkoa joskus? Tai haluatko ottaa osaa käänteismallinnusprojektiin? Ota yhteyttä!

Päivitetty 23.10.2019: korjattu faktoja ja tekstiä, lisätty muutama kuva, kommentti, kappale, puuttuvat henkilöt kiitoksiin ja linkit esitekuviin.

Kommentit

  1. Tuo punataustainen kuva on Nokian kassajärjestelmästä. Ne oli liitettynä Nokian NetNet-verkolla Mikko-koneeseen, jossa kaikki äly oli. Mikon 25-pinnisestä liittimestä lähti kaapeli sellaiseen purkkiin, joka muutti signaalin koaksikaapeliin, jolla kassapäätteet oli verkotettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia tiedosta. Käsitin Fujitsun jutusta, että 12-bittinen Mikko 1 oli nimenomaa kassapäätteissä 70-luvun alussa ja keskuskoneena näille päätteille toimi PDP-8. Tuossa kassakoneessa luulisi olevan jotain älyä, kun siinä on alfanumeerillinen näyttökin, mutta onhan tuo kieltämättä vähän pieni tietokoneeksi.

      Teillä on varmaan enemmänkin tietoa Nokian koneista, voisitteko ottaa yhteyttä joku päivä?

      Poista
    2. Olet varmaan sittenkin oikeassa tuosta kuvasta. Ilmeisesti vasta kun tekniikka on hieman kehittynyt, niin Mikoista (tai jossain vaiheessa kait ainakin MM2) on tullut kassapalvelimia, jossa oli varsinainen myyntijärjestelmä ja kassapääte ainoastaan sen verran älykäs, että sen oma CPU kykeni ohjaamaan näyttöjä kassapalvelimen ohjauksen mukaan ja välittämään näppäimistön painallukset palvelimelle. Ja tässä välissä on siis ollut se NetNet-verkko, jonka sovitinboksi on muuntanut koaksiverkon sarjaliikenteeksi.

      Poista
  2. Jokin Mikko-malli oli käytännössä kasattu myöhemmin ISA-väyläiselle kortille 386/486-koneita varten, joilla samaa kassaverkkoa voitiin pyörittää. Kortissa oli yksi 25-pinninen lähtö, joka meni kiinni samaan koaksimuunnosrasiaan. Täältä löytyy vähän teemasta: https://www.net.fujitsu.fi/fi/historia/mikrotietokone/6_tyoasemaverkot/tarina/index.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin mielenkiintoista! Tiedätkö onko kyse ollut ihan koko koneen emuloinnista vai pelkän protokollan? Ei kellään olisi tästä ihmeestä kuvaa jäljellä?

      Poista
    2. Minulla on kaksi sellaista korttia itselläni, mutta ei tässä lähellä. Valokuva pitäisi kuitenkin löytyä, lähetän sen sinulle. Onnistuin kaivamaan yhden vanhan sähköpostiviestin, jossa lukee, että siinä on käytännössä koko MikroMikko 2:n elektroniikka ja kortilla oli 256-768 kiloa muistia kuten oikeassakin vehkeessä. Ja tuota on tarvittu juuri tuon NetNet-verkon muodostamiseen "nykyaikaisemmilla" tietokoneilla. Minulla on yksi CRS320-kassapääte, jonka olen saanut sen koaksi/sarjaboksia kautta kytkettyä 486-koneeseen kiinni ja kassapäätteen toimintaan.

      Poista
    3. Niin ja joo, tässä meni minulla nyt sujuvasti Mikko- ja MikroMikko-koneet sekaisin. Noiden kassajärjestelmien "aivot" ovat olleet siis juuri MikroMikko 2 -koneita joskus menneisyydessä.

      Poista
    4. Ei mitään, kyllä nämä vähän sekavia onkin. Itseasiassa Mikkoa kutsutaan joissain varhaisissa lehtijutuissa "mikro-mikoksi" ja/tai "mikko mikrotietokoneeksi".

      Poista
  3. Itse tein töitä Mikkoihin liitettyjen päätteiden kanssa vuodesta 1979. Mikko 3 koneissa oli myös eräänlainen oheislaiteohjain nimeltä MTC eli Micro Terminal Controller, siinä oli käytössä Intelin 8080 sekä Intelin sarja- ja rinnakkaisliitäntäpiirit. Se kuvissa oleva leveämpi liitin on rinnakkaisportti, jolla liityttiin printteriin. Kapeampi liitin oli sarjaportti, jonka kautta liitettiin yleensä VDU päätteet. Ensimmäinen ohjelmani töissä Nokialla oli päätetesteri jossa ohjelmoin MTC:stä systeemin jossa voi lähetellä ns. ESC sekvenssejä VDU päätteille niiden koodia testattaessa. Ohjelman logiikka toimi 8080 sisällä. Mikon ohjelmakoodin saloja en oppinut tuntemaan. Katselin ihmeissäni kun gurut hakkasivat sellaista numeronäppäimistön ja 7-segmenttinäyttörivin konsolia, jolla konetta voi steppailla osoitteesta toiseen jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia viestistäsi!

      MTC on minulle täysin tuntematon minulle, tämä ei siis ole sama kuin 8080/8085:n ajama UDC, jolla hoidettiin persauksen portit ja levyasemat?

      Olen yrittänyt löytää tuota mainitsemaasi ohjelmointilaitetta laitetta lahoin tuloksin. Onko sinulla mitään tietoa muuten oliko laite millään asteella älykäs, eli oliko siinä CPU:ta sisällä?

      Poista

Lähetä kommentti