Siirry pääsisältöön

Uudet tilat ja uusia koneita


Ennen mikrotietokoneita -blogin kesä käynnistetään juhannuksen alla hyvillä ja huonoilla uutisilla. Aloitetaan niillä hyvillä tällä kertaa. Koneeni ovat saaneet uudet kunnolliset tilat Lahdesta! En enää ei tarvitse mittailla bittejä kylmässä autotallissa ;)

Heilikin pääsi uusiin tiloihin, melkoisen punnertamisen jälkeen.

Sitten voimmekin jatkaa niihin huonoihin uutisiin... Suomen ainoa vanhaa tietokonerautaa ja sen historiaa säilyttävä Tietojenkäsittelymuseo Jyväskylässä joutui vaihtamaan pienempiin tiloihin pakon sanelemana, kun yksi museon pitkäaikaisista tukijoista irtisanoi museon tilat yllättäen.

Toistaiseksi heidän kokoelma on hyvässä tallessa ja nähtävissä Kanavuoressa, hyvin lähellä vanhaa sijaintia. Mutta pitkällä tähtäimellä museo on pulassa ja tulevaisuus ei ole valoisa ilman yleisön tukea. Käykää museossa, liittykää museon yhdistykseen ja tehkää lahjoituksia. Nyt on liian iso pala suomalaista tietokonehistoriaa katoamisuhan alla.

***

Kuten kuvista voi päätellä, on uusiakin koneita tullut kokoelmaani, mutta ei sillä tavalla kuin olisin toivonut. Tietojenkäsittelymuseon muuttaessa ei uuden katon alle mahtuneet kaikki koneet ja museon pojat tarjosivat niitä lahjoituksena "Päijät-Hämeen sivuhaaralle" (...vaikka hullulle, jolla harrastus on lähtenyt naruista aikapäiviä sitten, ei pitäisi kyllä enää yhtään konetta antaa ;) Iso kiitos museon väelle!

Ennen kuin alamme juhlimaan kesäpäivänseissausta, voisimme katsoa Lahteen saapuneet uudet koneet läpi. Aloitetaan suhteellisen tuoreella, mutta sitäkin mielenkiintoisemmalla parimetrisellä sinisellä laatikolla.



CMI 1640



IBM:n koneiden kloonaaminen oli suosittu harrastus 1970-luvun puolessa välissä. IBM 370 dominoi suurkonemarkkinoita ja useat valmistajat yrittivät saada siivun kakusta jokseenkin moraalisesti arvelluttavin keinoin. Teoriassa ei tarvittu muuta kuin kopiot IBM:n logiikkakuvista, nippu logiikkapiirejä ja taito kytkeä ne 370:nen kaltaiseksi kokonaisuudeksi. Softa ja lisälaitteet löytyivät sitten IBM:ltä. Mm. Amdahl, Hitachi, Magnusson sekä IPL Systems Inc tekivät klooneja, kunnes suurkonemarkkinat hiipuivat 80-luvun loppua kohti.

IPL Systems Inc:n kädenjäljet näkyvät kortilla.

Tämän CMI:n tapauksessa on kyse Stephen Ippoliton perustaman IPL Systems Inc:n tuotteesta 70-luvun lopulta. Alkuun IPL valmisti puolijohdemuisteja IBM:n koneisiin ja lopulta laajentui valmistamaan IBM:n klooneja. IPL:n koneet tunnettiin oman brändinsä lisäksi merkeillä (CMI) Cambridge Memories Inc / Cambex 1600-sarja, Olivetti 5300-sarja ja Control Data Omega/480. Merkkien välillä oli erovaisuuksia nopeuden, puskurimuistin ja IO-laiteväylien määrällä, mutta käytännössä katsoen kaikki olivat samasta puusta veistettyjä.

CMI:n vasen kylki aukaistuna. Ylhäällä oikealla ECL-pohjainen CPU, alhaalla kaksi muistilohkoa, yhteensä 2MB + muistinkorjaus- ja pariteettibitit (~2,5MB). Koneen kokonaisteho ~7kW.

ECL on nopein koskaan valmistettu logiikkapiirisarja, mutta se vaatii tehoa, kuten pikkusormen paksuisista kaapeleista voi päätellä. Pelkästään 5V powereita on kolme kappaletta, jokainen 150A per kipale! 
'
CPU on melko pieni suhteessa sen monimutkaisuuteen. Aito IBM oli huomattavasti isompi, tarvitsi mallista riippuen vesijäähdytyksen, 400Hz generaattorin, isommat sulakkeet ja oli monesti hitaampi kuin kloonikone.

Yksi muistikortti sisältää 32 kpl 4096-bittistä RAM-piiriä. Näitä kortteja on koneessa yhteensä 156 kpl, joten piirejä 4992 kpl ja bittejä muistissa reilut 20 miljoonaa. Kovaa settiä vuodelta 1978.

En ole aivan varma mikä tämän koneen tarkka malli on, koska en ole löytänyt mistään julkaisusta mainintaa CMI 1640:stä, eikä koneessa ole tyyppikilpeä. Mallit 1638, 1641 ja 1651 ovat varmasti olleet, mutta dokumentaation puute vaikeuttaa tunnistamista.

Sen verran varmasti tiedän, että kone on ollut Tietojyvällä Jyväskylässä ja sen ikäluokka on piirien päiväysten perusteella jotain 1978-79. Huoltomanuaalin välistä löytyneen lähetyslistan mukaan konetta on huoltanut Suomen Control Data, mikä on loogista, koska CDC Omega/480 oli hyvin pitkälle sama laite.

Oikean sivun rullista voi pyöritellä jokaiselle riville haluamansa bitit näkyviin.

Jos tiedät jotain tästä koneesta tai sen historiasta, otahan yhteyttä!



DEC PDP-11/70



Digital Equipment Corpin PDP-11 on varmasti monelle lukijalle tuttu jostain yhteydestä. Tämä PDP-11/70 vuodelta 1975 on kuitenkin erikoisempi lajinsa edustaja; TTL-piirein toteutettu voimahirmu, joka oli nopein klassinen erillispiireistä koottu PDP-11. Saman suorituskyvyn saavuttivat PDP-11 MOS-versiot vasta 80-luvun lopulla.

DEC on käyttänyt aina kirkkaita värejä paneeleissaan.

11/70 on käytännössä sama kuin aikaisempi 11/45, erona on puolijohteinen 2kB välimuisti, joka antaa koneelle huiman suorituskykyedun vanhempiin variantteihin nähden. Moniajavaa käyttöjärjestelmää silmällä pitäen 11/70 sai lisäksi virtuaalimuistituen sekä kernel/supervisor/user-tilat. Optiona oli saatavana FPU-suoritinta CPU:n kaveriksi.

Taustalevy on nähtävästi ainakin osittain käsin kudottu. Outoa näinkin isolta valmistajalta kuin DECiltä.

CPU tulee painovoimaa uhmaten räkistä ulos kahden peltisen kiskon kannattaman.

CPU on kooltaan vaikuttava. Harmillisesti tämä kone ei ole saanut FPU-optiota, jonka voi huomata oikean laidan neljästä puuttuvasta kortista.

Tämä kone on DecDataSystem 570 -muodossa, jota DEC myi bisneskäyttöön. Ns. tavallinen eroaa väritykseltään sekä räkeiltään. Oheislaitteita ei koneeseen ole, mutta Unibus-väyläisille levyille löytyy avoimen koodin emulaattori ja RTS-käyttöjärjestelmän kopio varmasti joltain harrastajalta, joten henkiin herättäminen ei varmaankaan ole tämän koneen tapauksessa ongelma.



IBM 1800



Toinen IBM 1800 siunaantui kokoelmaani. Syy oikeastaan oli se, että Tietojenkäsittelymuseon uusiin tiloihin oli mahdotonta saada tämän kokoista ja painoista konetta sisään, joten otin sen omiin tiloihin talteen.

Oveen liimatun lapun perusteella kone jauhoi 14 vuotta yli 98% käyttöasteella aina 1985 asti. Missähän tämä kone on ollut? Olisiko tämä Kauttuan "Tiko" vai Varkauden "Betsy"? Ehkäpä tämäkin mysteeri selviää muistidumpin kautta vielä jonain päivänä.



IBM System/36



Laatikkomainen System/36 vuodelta 1983 ei ehkä ole se seksikkäin muinaistietokone. Toisaalta, IBM:n tekniikka on sen verran vanhollista, että kelpaa tämäkin blogistin kokoelmaan.

IBM on tehnyt kaiken aina isosti. Tässä tapauksessa kiintolevyt, jotka ovat varmaankin luokkaa 15".

Kone on alkujaan tullut museolle suoraan käytöstä, joten se pitäisi olla toimiva ainakin teoriatasolla.  Jos jostain löytyy pääte, niin tätä voisi kokeilla tulille lähiaikoina.



Norsk Data Nord-12



Viimeisenä vielä norjalaista tietokoneosaamista. Kone on aika tyypillinen aikakautensa edustaja, TTL-piireista koottu minitietokone. Käsittääkseni tämä on Nord-10 yhteensopiva, mutta kevennetyllä raudalle.

Asukkeja tässä kaapissa ei paljon ole. Koko tietokone on keskellä oikealla oleva keltapassivoitu boksi.

Mutta miksi tälläinen on tullut Suomeen ja mitä sillä on tehty? Tietäjiä?



Loppuun vielä...


Ainakaan näillä koneilla ei pitäisi loppua aiheet hetkeen ja juttua on luvassa ainakin CMI:stä ihan lähiaikoina. Jos tuli tunne että tekisi mieli tulla katsomaan tai hypistelemään koneita Lahteen, ota yhteyttä

Ennen mikrotietokoneita päättää tähän. Jusseja kaikille!


Kommentit

  1. Kiitos postauksesta. Kurja kuulla tuosta museon tilanteesta. Tarvitsee tehdä jotakin.

    Hyvää juhannusta!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uusi löytö talliin - IBM 1800

IBM 1800. On se upea.

Joskus se päivä paistaa risukasaankin, tällä kertaa aivan uskomattoman kokoisen ja upean IBMn muodossa. Olin kerännyt vuosien aikana kokoelman 80-luvun tietokoneita, en itseäni varten vaan lähinnä siksi, että joku muu tulisi tarvitsemaan niitä kokoelmiinsa tulevaisuudessa. Oma kiinnostukseni kun on ollut mineissä ja mainframeissa, jenkkejä myöten olen yrittänyt jotain jättiläistä saada tallin nurkkaan.

Reilu vuosi sitten aloin hukkaamaan kasarikokoelmaa ja kyselin kaikilta koneiden noukkijoilta tietääkö kukaan mitään tosi vanhaa tietokonetta jossain päin Suomea. Yksi Atari 800:sta kiinnostunut kaveri vinkkasi, että Outokummussa on vanha, rekan kokoinen tietokone toimettomana.

Koska fiksaationi mainframe-tietokoneisiin on melko huolestuttavalla tasolla (ainakin tyttöystävän mielestä) oli pakko kaivaa kaverilta kaikki tieto koneesta. Yhteystiedot tulivat mistä kysyä lisää ja pari kuvaa, joista sitten lähti jakkara alta. Tunnistin heti mistä on kyse, IBM 1800, ikälu…

IBM 1800 - Ensimmäiset savut

Voin vihdoin ilmoittaa kaikille blogin lukijoille, että Heili on on saanut sähköä sisuksiinsa ja on melkoisen hyvissä sielun ja ruumiin voimissa, ainakin olosuhteet huomioon ottaen. Tietenkään tämä ei tapahtunut ihan päivässä, vasemmalla kädellä huitaisten tai ilman ongelmia ja armotonta skopettamista.

Alkuun virtalähteet 1800:ssa on 18 virtalähdettä, joiden kaikkien tarpeellisuus ei ole selvinnyt blogin kirjoittajallekaan. Samaa jännitettä on useampaa ja koot ovat hurjia: isoimmat 6V/18A ja massaa yli kymmenen kilon. 

Virtalähteissä on yksi erikoinen piirre, niiden pitää ola vähintään 25% kuormalla, jotta regulointi toimii oikein. Tämä ongelma on ratkaistu koneen sisällä nipulla tehovastuksia, jotka syövät neljänneksen virtalähteiden tehosta lämmöksi, riippumatta tekeekö tietokone yhtään mitään. 
Testasin ensin jokaisen virtalähteen yksitellen pöydällä suoraan sukotulpasta, apuna skooppi ja nippu autonpolttimoita keinotekoiseksi kuormaksi. 17 virtalähdettä selviytyi hyvin testistä, v…

IBM 1800 - Se toimii sittenkin

Pahoitteluni lukijoilleni alkuun blogin luvattoman pitkästä hiljaiselosta. Lupasin reilu kuukausi sitten kommenttiosiossa juttua viikonlopuksi (...tosin en sanonut mille viikonlopulle ;), mutta yksinkertaisesti aika on ollut sen verran kortilla, ettei näihin harrastuksiin ole ehtinyt paneutumaan. No nyt sitä juttua kuitenkin tulee kahden kuukauden ajalta, kahdessa osassa!


Ensimmäinen ohjelma Pessimisti ei pety, ei edes tälläkään kertaa; vastoin kaikkia odotuksia ja/tai todennnäköisyyksiä, Heili ajoi jo ensimmäiset testiohjelmat parisen kuukautta sitten. Ei kylläkään kovin kummoisia, sillä interface PC:n ja Heilin välillä on vielä kesken. Ohjelmat pitää vieläkin naputella taulun kytkimien kautta binäärinä ja ymmärrettävistä syistä, Y-sukupolven edustajan pää ei yksinkertaisesti kestä (vaikka kytkimien ketkuttelu onkin kivaa aikansa).

1130/1800:n yhden rekisterin arkkitehtuuri (accumulator-based architecture) on vähänkään moderneihin koneisiin tottuneelle hiukan omituinen. Ohjelmoijall…

Kuulumisia pitkän tauon jälkeen

Nyt alkaa olemaan jo aika päivittää blogiin jotain, sillä edellisestä kerrasta on jo yli vuosi ja kommenttiosuuksissa on tullut parikin kertaa luvattua uutta materiaalia milloin mihinkin mennessä. Ikävä kyllä vuosi on ollut niin kiireinen ja syy se tuttu, oma yritys ja ne kymmenet siihen liittyvät projektit.

Ajattelin ensin viimeistellä ja julkaista yli vuosi sitten aloittamani IBM:n kovalevynjutun, mutta yksinkertaisesti se ei ole vieläkään valmis ja jutun koko on turvonnut raamatullisiin mittasuhteisiin. Kovalevyihin liittyvä historia, mekaniikka, elektroniikka, formaatti, rajapinnat, softa ja muu on monimutkainen ja vieläpä äärettömän sekava kokonaisuus IBM:n tapauksessa.

Mutta tuon valmistumista odotellessa voidaan ottaa sillisalaattimainen yhteenveto mitä kaikkea vuoden aikana on tapahtunut lahtelaisella muinaistietokonerintamalla. Aloitetaan Suomen tietokonehistoriaa ravistelevalla jutulla.


Esko Koho ja Suomen ensimmäinen kotitietokone

Mikä oli Suomen ensimmäinen kotitietokone?…