Siirry pääsisältöön

Honeywell H316 - Keittiötietokone prosessia ohjaamassa


Honeywell H316 aka "Hilijuska" pienen puhdistamisen jälkeen.


Outokummusta löytyi IBM:n lisäksi muutakin, Kentin PI(D)-säätimiä ja muuta minulle mieluisaa prosessinohjauskamaa. Yhden hyllyn alla oli pahvilaatikko, jonka sisältä löytyi sitten mysteerikone. Alkuun näytti että kyseessä on jokin IO-adapteri, mutta etutaulun tekstit "MRST", "OP" ja "ADDR" olivat vihje että kyseessä on jotain vähän älykkäämpää.

Tältä se näytti tullessaan.


Enempää en paikan päällä tutkimaan, pistin kaikki rojut autoon. Kotona sitten laatikkoa avatessa leuka putosi lattialle, tyyppikilvessä luki Honeywell H316! En tätä tunnistanut heti kaiken talkin alta, vaikka tämänkin manuaaleja on aiemmin tullut netissä selattua.



Miniä parhaimmillaan


Ja mikä tämä H316 sitten on? Se on ensimmäisiä mikropiirein tehtyjä minitietokoneita, valmistettu 1969-1972. Sen edeltäjä on 3C:n (Computer Control Company) DDP-116 vuodelta 1965, ensimmäinen 16-bittinen minitietokone usean lähteen mukaan. Honeywell osti 3C:n ja arkkitehtuuri siirtyi 16-sarjaan, johon tämän 316 kuuluu.

Arkkitehtuuri noudattaa oman aikansa tuttua kaavaa: ei rautapinoa tai -rekistereitä, A ja B accut (B varattuna 31-bittisille laskutoimituksille), ferriittirengasmuisti, DMA, kaikki hyppykäskyt "Skip if"-tyylisiä ja jne.

Tämä kaveri ei näytä aivan yhtä innostuneelta Honeywellistään kuin minä. Tietokoneet olivat silloin vakavaa bisnestä.


Tämän yksilön historiasta ei ole toistaiseksi mitään käsitystä. Nimetty Hilijuskaksi ja vuosimalli ehkä 1969. "Outokumpu Oy" lukee IO-kaapeleiden päässä, joten olisko tämä sitten ollut joku Outokummun varhainen prosessinohjaus. Asiasta tietävät ottakoot yhteyttä.

ALUa ei tämän ikäisissä hirveästi mainosteta, se on vain "adder".


Kun kyseessä on näin vanha kone, on rauta sitten erikoisempaa. Piirit ovat hyvin varhaisia DTL-flatpackeja Philcolta, Texas Instrumentilta ja 3C:ltä. Yksi piiri sisältää muutaman loogisen portin, joten on aika ihme että neljääntoista korttiin on saatu mahdutettua tietokone 72 käskyn kannalla. Käyttöjännitteet luonnollisesti ufot +6 ja -6V ja ferriiitimuistille +15.5V.


Nopealla vilkaisulla voisi kuvitella tämän olevan paljon uudempi. Ainoa vinkki iästä on oikeastaan ferriittirengasmuisti ja flatpack-piirit. CPU vasemmassa yläkulmassa, muisti oikeassa alakulmassa ja IO-kamat sen vieressä.


 Varhaisia pintaliitospiirejä Phicolta ja Texas Insrumentilta. Päiväysten perusteella vuosilta 1968-1970. Punaiset kelat alareunassa ovat viivelinjoja, joilla synkataan sisuskalut.



Kotelomalli on aika eksoottinen. Sinänsä hauskaa, että pintaliitoksesta taannuttiin pitkäksi aikaa DIP-koteloon. 


Alkuperäiset juuret näkyvät 3C:n logon muodossa usealla kortilla.



Raketti aikalaisekseen


1969 tämä on ollut nopea kone. Esimerkiksi monta kertaa suurempaan IBM 1130/1800:n verrattuna H316 on jopa nopeampi ja laajemmalla käskykannalla. Se ei tarkoita etteikö IBM olisi ollut nopea omana aikanaan, 1965. Tekniikka ajoi vain ohi neljässä vuodessa vasemmalta ja oikealta, mutta IBM:n DMA (tai cycle-stealing) piti pintansa, 1Mb/s kyytiin ei Honeywell kyennyt.


Yksi kolmesta ferriittimuistista, tämä Mullardin tekele, loput Littonia. Muistin luku- ja kirjoitus 1.6us!


Käskyjä 316 suorittaa normaalisti 4.8 - 1.6us välillä, karkeasti 300 000 kpl sekunnissa. Kyseisessä yksilössä on vielä High Speed Arithmetic Unit -optio, joka sitten mahdollistaa raudalla kerto- (8.8us) ja jakolaskut (17.6us). Raju laite, aikaa kun on mennyt reilu 40 vuotta julkaisusta.



Tietokone tulee keittiöön


Oma outo käänteensä H316:sta historiassa on jo legendaksi muodostunut "Kitchen Computer", joka on täysin sama 316 uusilla kuorilla. Kyseessä on joko hyödyttömin keksintö ikinä tai sitten äärettömän nerokkasta markkinointia. Veikkaisin molempia.

Vaikka Kitchen Computer oli täysin luokaton keksintö, se tuskin johti osaltaan rintaliivien polttotalkoisiin 60-luvulla.


Tuskin markkinointiosaston idea on ollut, että kotiäiti katsosi reseptit kaksi merkkiä kerrallaan 16-bittisestä valonäytöstä ja 8K muistiin tallennettaisiin makaronilaatikon resepti. Anemiahan siinä iskisi. Oletettavasti koneen kaverina olisi ollut ASR33-kaukokirjoitin ja jokin massamuisti. Ja sitten keittiö olisi muistuttanut jo armeijan laskentakeskusta, ASR33:n paukkeessa olisikin ollut kiva kokata...

Funktio tietokoneelle keittiössä jäi ainakin 1969 vähäiseksi ja takuulla myyntikin; hinta oli omana aikanaa huimat 10 000$. Vertauksen vuoksi Corvette samaan aikaan maksoi 4 000$ (...siis USA:ssa, yhden nollan voi hintaan lisätä Suomessa)

Voisimme vetää johtopäätöksen, kyseessä oli täysin puhtaasti markkinointi ja mielikuvien luominen. Tälläinen ei edes oikein olisi mennyt statussymbolina, kuten esimerkiksi taskulaskinkello vuosikymmen myöhemmin.



Ei se herää, vielä


Vapun kunniaksi kokeilin Honeywellia sähköihin, mutta tulokset jäivät aika laihoiksi. Ensin manuaali käteen ja tutkimaan miten vehjes toimii.

Virtalähde on koneen alle tuleva erillinen 20 kiloinen mööpeli, melkoisen hieno sellainen viantunnistuksineen. Virtalähteestä mene kaksi moninapakaapelia itse tietokoneeseen; toinen kovalle sähkölle (pääkytkin on tietokoneen taulussa) ja toinen käyttöjännitteille.

Jälkimmäinen kaapeli irti ja sen liittimeen sopivan kokoinen vastus matkimaan ferriittimuistin thermoa. Kovasähkökaapeli sitten kiinni ja kytkimestä. Virtalähde paukautti pääkytkimen auki, ei hyvältä näyttänyt...

Jos virtalähde huomaa ongelman, se pystyy vapauttamaan pääkytkimen +24V pulssilla. Oikea piuha irti pääkytkimestä ja uudelleen yritys. Nyt virtalähde jäi päälle, flektit pyörivät ja kaikki teoreettisesti toimi. +6V ja -6V olivat ok, mutta +15.5V puuttui johtuen virtalähteen vikatilasta.

Oletettu ongelma C1.


Armottoman skopettamisen jälkeen löysin lopulta verkon alijännitettä mittaavalta kortilta tasasuuntaajan ja konkan jälkeen siniaallon = konkka sökö. Teoria: aalto kun käy nollassa, se liipaisee verkon alijännitevian. Ja kun kortin otti ulos, niin näkihän sen otsallaakin että konkka on kuollut, sisukset ovat kovaa kyytiä tulossa ulos, ellei ole jo tulleet.

Miljoonalaatikosta löytyi sopiva, vaihto, yritys, ei toimi. Pitänee perehtyä syvemmin tämän virtalähteen toimintaa, tässä kun on kaikki mahdolliset yli- ja alijännite suojat. Ja takuulla vielä lisää kuolleita konkkia.

Ja tätä kirjoittessa tulikin mieleen, että ongelman laatu saattaa olla myös se, että ilman kuormaa jännite karkaa käynnistäessä ja liipaisee vikatilan...


Linkkejä vielä loppuun!

Esite: http://archive.computerhistory.org/resources/text/Honeywell/Honeywell.H316.1965.102646157.pdf

Manuaalit ja muuta infoa:
http://bitsavers.trailing-edge.com/pdf/honeywell/series16/h316/
http://h316.org/



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uusi löytö talliin - IBM 1800

IBM 1800. On se upea.

Joskus se päivä paistaa risukasaankin, tällä kertaa aivan uskomattoman kokoisen ja upean IBMn muodossa. Olin kerännyt vuosien aikana kokoelman 80-luvun tietokoneita, en itseäni varten vaan lähinnä siksi, että joku muu tulisi tarvitsemaan niitä kokoelmiinsa tulevaisuudessa. Oma kiinnostukseni kun on ollut mineissä ja mainframeissa, jenkkejä myöten olen yrittänyt jotain jättiläistä saada tallin nurkkaan.

Reilu vuosi sitten aloin hukkaamaan kasarikokoelmaa ja kyselin kaikilta koneiden noukkijoilta tietääkö kukaan mitään tosi vanhaa tietokonetta jossain päin Suomea. Yksi Atari 800:sta kiinnostunut kaveri vinkkasi, että Outokummussa on vanha, rekan kokoinen tietokone toimettomana.

Koska fiksaationi mainframe-tietokoneisiin on melko huolestuttavalla tasolla (ainakin tyttöystävän mielestä) oli pakko kaivaa kaverilta kaikki tieto koneesta. Yhteystiedot tulivat mistä kysyä lisää ja pari kuvaa, joista sitten lähti jakkara alta. Tunnistin heti mistä on kyse, IBM 1800, ikälu…

IBM 1800 - Ensimmäiset savut

Voin vihdoin ilmoittaa kaikille blogin lukijoille, että Heili on on saanut sähköä sisuksiinsa ja on melkoisen hyvissä sielun ja ruumiin voimissa, ainakin olosuhteet huomioon ottaen. Tietenkään tämä ei tapahtunut ihan päivässä, vasemmalla kädellä huitaisten tai ilman ongelmia ja armotonta skopettamista.

Alkuun virtalähteet 1800:ssa on 18 virtalähdettä, joiden kaikkien tarpeellisuus ei ole selvinnyt blogin kirjoittajallekaan. Samaa jännitettä on useampaa ja koot ovat hurjia: isoimmat 6V/18A ja massaa yli kymmenen kilon. 

Virtalähteissä on yksi erikoinen piirre, niiden pitää ola vähintään 25% kuormalla, jotta regulointi toimii oikein. Tämä ongelma on ratkaistu koneen sisällä nipulla tehovastuksia, jotka syövät neljänneksen virtalähteiden tehosta lämmöksi, riippumatta tekeekö tietokone yhtään mitään. 
Testasin ensin jokaisen virtalähteen yksitellen pöydällä suoraan sukotulpasta, apuna skooppi ja nippu autonpolttimoita keinotekoiseksi kuormaksi. 17 virtalähdettä selviytyi hyvin testistä, v…

IBM 1800 - Se toimii sittenkin

Pahoitteluni lukijoilleni alkuun blogin luvattoman pitkästä hiljaiselosta. Lupasin reilu kuukausi sitten kommenttiosiossa juttua viikonlopuksi (...tosin en sanonut mille viikonlopulle ;), mutta yksinkertaisesti aika on ollut sen verran kortilla, ettei näihin harrastuksiin ole ehtinyt paneutumaan. No nyt sitä juttua kuitenkin tulee kahden kuukauden ajalta, kahdessa osassa!


Ensimmäinen ohjelma Pessimisti ei pety, ei edes tälläkään kertaa; vastoin kaikkia odotuksia ja/tai todennnäköisyyksiä, Heili ajoi jo ensimmäiset testiohjelmat parisen kuukautta sitten. Ei kylläkään kovin kummoisia, sillä interface PC:n ja Heilin välillä on vielä kesken. Ohjelmat pitää vieläkin naputella taulun kytkimien kautta binäärinä ja ymmärrettävistä syistä, Y-sukupolven edustajan pää ei yksinkertaisesti kestä (vaikka kytkimien ketkuttelu onkin kivaa aikansa).

1130/1800:n yhden rekisterin arkkitehtuuri (accumulator-based architecture) on vähänkään moderneihin koneisiin tottuneelle hiukan omituinen. Ohjelmoijall…

Kuulumisia pitkän tauon jälkeen

Nyt alkaa olemaan jo aika päivittää blogiin jotain, sillä edellisestä kerrasta on jo yli vuosi ja kommenttiosuuksissa on tullut parikin kertaa luvattua uutta materiaalia milloin mihinkin mennessä. Ikävä kyllä vuosi on ollut niin kiireinen ja syy se tuttu, oma yritys ja ne kymmenet siihen liittyvät projektit.

Ajattelin ensin viimeistellä ja julkaista yli vuosi sitten aloittamani IBM:n kovalevynjutun, mutta yksinkertaisesti se ei ole vieläkään valmis ja jutun koko on turvonnut raamatullisiin mittasuhteisiin. Kovalevyihin liittyvä historia, mekaniikka, elektroniikka, formaatti, rajapinnat, softa ja muu on monimutkainen ja vieläpä äärettömän sekava kokonaisuus IBM:n tapauksessa.

Mutta tuon valmistumista odotellessa voidaan ottaa sillisalaattimainen yhteenveto mitä kaikkea vuoden aikana on tapahtunut lahtelaisella muinaistietokonerintamalla. Aloitetaan Suomen tietokonehistoriaa ravistelevalla jutulla.


Esko Koho ja Suomen ensimmäinen kotitietokone

Mikä oli Suomen ensimmäinen kotitietokone?…