Ennen mikrotietokoneita

HP:n sielunelämä on kaukana normaalista nykyajan lapsen näkökulmasta, johtuen varmaankin HP:n hippiajan juurista. Esimerkiksi kaikki dokumentaatio on esitetty oktaalilukuina , eli 3-bitin paloissa. Luulisi että heksana esittäminen olisi hiukan loogisempaa, kun kone on kuitenkin 16-bittinen. Toinen omituisuus on rautapinon puuttuminen. Toki pinon voi tehdä mikrokoodilla muistiin ja käyttömuistissahan pino yleensä onkin, mutta koneessa ei ole mitään rautatasolla toimivaa mekanismia sille. Eikä muuten vakiokäskykannassa ole mitään push/pop-käskyjä. Samasta syystä puuttuu myös aliohjelmien paluuosoitteiden tallennuksen puuttuminen, kun ei ole sitä pinoa. Mikrokoodille löytyy kuitenkin pino, joka onkin sen luonteesta johtuen vähän pakollinen. Lisäksi mikrokoodille on sen touhuihin varattuna 12 rekisteriä, mutta makrokoodille (siis konekoodille) ei yhtään, vain kaksi akkua, A ja B. Näillä on myös muistipaikat 0 ja 1 osoiteavaruudessa. HP:n kaiken selittävä lohkokaavio. Lohkokaav...

Oktaaliluku 102077, toisin sanoen "end of tape". HP:n päällä SiliconLabsin 80C51 mikrokontrolleri, joka toimittaa paperinauha-aseman virkaa. Viikonloppuna tehtyä uusi projekti, paperinauha-aseman emulaattori, kun ei oikeaa asemaa tullut koneen mukana. Toisaalta, eipä sellaisella enää ole muuta käyttöä kuin nostalginen fiilistely, helpommalla pääsee kun laittaa nyky-PC:n matkimaan nauha-asemaa. Emulaattorin kytkentä IO-korttiin. HP:n takana on IO-kortit, joihin nauha-asema ja muut tallennuslaitteet ovat tulleet kiinni, 16-bit sisään ja toiset 16-bit ulos + parit kättelysignaalit (device command / device flag). Normaalin IO-kortin signaali on ollut CTuL (-2V...4.5V), mutta onneksi yksi "MicroBus"-kortti oli koneen mukana, jossa on TTL-tason signaali. Muuten olisi pitänyt alkaa rakentamaan signaalitason muunninta. Koneessa ei ole mitään käyttöjärjestelmää ROM-piireillä, vaan käyttis ladataan joltain laitteelta. Vanhemmissa tietokoneissa latau...