Siirry pääsisältöön

IBM 1627 - Kuulakärkitulostin


Otsikko on hiukan metsässä. Vaikka aparaatissa lukee "IBM 1627", on se oikeasti CalCompin 565. Ja jos tarkkoja ollaan, kyseessä ei ole tulostin vaan plotteri. Ja tässä tapauksessa ensimmäinen kaupallisesti menestynyt sellainen sekä ainoa taloudellinen tapa tehdä graafisia tulosteita omana aikanaan. Taloudellinen siis siihen aikaan...

Se alkuperäinen.


Laitteen juuret alkavat vuodesta 1959, jolloin CalComp julkaisi ensimmäisen plotterinsa. Kukaan ei varmaankaan uskonut silloin, että siitä tuli parin sadan miljoonan bisnes tulevina vuosina. Sillä CalComp hallitsi plotteri-markkinoita kolme vuosikymmentä. Kuten yleensä, kaikelle on aikansa; yritys on nykyisin varjo entisestään ja hajonnut pieniin osiin lukuisten yrityskauppojen seurauksena.

Tälläinen se oli tulleessaan.



IBM 1627


1959 julkaistu plotteri on oikeastaan yksi yhteen tämän 70-luvun alun yksilön kanssa. Miksi tässä kuitenkin lukee "IBM 1627", johtuu siitä että IBM ei valmistanut omia plottereitaan, vaan liimasi tarransa toisen tuotteeseen. Tämä oli aika poikkeuksellista, koska IBM teki itse lähes kaiken ja kolmannet osapuolet pidettiin poissa kuvioista.

Tätä plotteria oli vähän kaikkien tietokoneiden kaverina, joko tietokonevalmistajan omalla logolla tai sitten CalCompina. Valmistusmäärät ovat takuulla olleet aikanaan tuhansia, harvinainen tämä ei ole.

Kuoret ja kynä poistettuna. Kynän solenoidi saa sähkönsä siirtovaijerien kautta.


Mallinumero 1627 tulee käsittääkseni siitä, että tätä kyseistä plotteria tarjottiin ensimmäiseksi IBM 1620-tietokoneen yhteydessä. Tämä yksilö tuli 1800:n mukana. Tarkalleen ottaen se löytyi kun kurkistin korotetun lattian alle, sinne oli jemmattu tälläinen yllätys.

Todelliset juuret löytyvät askelmoottorin tarrasta.


Jostain syystä 1620:n yhteydessä 1627 on tarvinnut toimiakseen 1626 "Plotter Control"-kaapin. Tälläistä ei Vuonokselta löytynyt ja mielestäni johdot menivät suoraan 1800:n IO-väylään. Ehkä sellaista ei 1800:n tapauksessa tarvittu.



Askelmoottoritekniikkaa menneisyydestä


Idea plotterissa on yksinkertainen. Askelmoottorit liikuttavat rumpua ja kynää tietokoneen käskyttämänä, joka sitten piirtää mitä nyt piirtää. Kynän nostaa irti paperista kynänpitimen sisällä oleva solenoidi. Sähkönsä solenoidi saa eristettyjen vaijereiden kautta, jotka liikuttavat kynää X-suunnassa. Lisäksi teloja paperille on kaksi ja molemmilla oma (DC-)sähkömoottori, joilla sitten saadaan paperi pysymään tiukalla.


Rummun askelmoottori. Moottorin alapuolella ja oikealla ovat paperirullien jousihihnat. Askelmoottorien ulkonäkö tai tehovastukset eivät ole muuttunut mihinkään viimeisen 40 vuoden aikana.


Tähän aikaan ei tunnettu mitään hybridi-askelmoottoreita, vaan tässä pelissä käytetään 3-vaiheisia reluktanssi-askelmoottoreita. Kyseinen moottorityyppi pyöriin ilman sähköjä lähes vapaasti, toisin kuin hybridi- tai kestomagneettiaskelmoottori.

Kynävaihtoehdot ovat olleet muste- ja kuulakärkikynä, parina eri pituutena. Oma plotterini on lyhyellä kuulakärjellä. Itsessään kynäpaketti on taas kerran uskomattoman hieno näyte aikansa tekniikasta.

...eivätkä muuten mikrokytkimetkään.



Kynänpidin...



...ja (kuulakärki)kynä sen sisältä.



Moottorien trankut löytyvät piirikortin yläreunasta.


Ennenkuin Heili on takaisin elossa, tätä voisi vaikka sovittaa jonkin liikeohjaus-PLC:n kaveriksi, miksei vaikka PC:n printteriporttiin tai sitten Hilijuskaan. Liitäntä on yksinkertainen, plotterissa on suuntapulssit, joilla moottoreita liikutetaan haluttuun suuntaan ja halutun matkan. Elektroniikan määrä piirilevyllä vihjaa, ettei mitään kovin korkeatasoista älyä laitteessa ole. Pienet transistori toimivat ylös/alas-laskureina moottorien kolmelle vaiheelle, siinä oikeastaan kaikki.

Pitää tähänkin tutustua paremmalla ajalla, ensin kun kiireisimmät projektit on saatu pois alta.


Ps. Loppuun vielä linkkejä ja video plotterista:






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uusi löytö talliin - IBM 1800

IBM 1800. On se upea.

Joskus se päivä paistaa risukasaankin, tällä kertaa aivan uskomattoman kokoisen ja upean IBMn muodossa. Olin kerännyt vuosien aikana kokoelman 80-luvun tietokoneita, en itseäni varten vaan lähinnä siksi, että joku muu tulisi tarvitsemaan niitä kokoelmiinsa tulevaisuudessa. Oma kiinnostukseni kun on ollut mineissä ja mainframeissa, jenkkejä myöten olen yrittänyt jotain jättiläistä saada tallin nurkkaan.

Reilu vuosi sitten aloin hukkaamaan kasarikokoelmaa ja kyselin kaikilta koneiden noukkijoilta tietääkö kukaan mitään tosi vanhaa tietokonetta jossain päin Suomea. Yksi Atari 800:sta kiinnostunut kaveri vinkkasi, että Outokummussa on vanha, rekan kokoinen tietokone toimettomana.

Koska fiksaationi mainframe-tietokoneisiin on melko huolestuttavalla tasolla (ainakin tyttöystävän mielestä) oli pakko kaivaa kaverilta kaikki tieto koneesta. Yhteystiedot tulivat mistä kysyä lisää ja pari kuvaa, joista sitten lähti jakkara alta. Tunnistin heti mistä on kyse, IBM 1800, ikälu…

IBM 1800 - Ensimmäiset savut

Voin vihdoin ilmoittaa kaikille blogin lukijoille, että Heili on on saanut sähköä sisuksiinsa ja on melkoisen hyvissä sielun ja ruumiin voimissa, ainakin olosuhteet huomioon ottaen. Tietenkään tämä ei tapahtunut ihan päivässä, vasemmalla kädellä huitaisten tai ilman ongelmia ja armotonta skopettamista.

Alkuun virtalähteet 1800:ssa on 18 virtalähdettä, joiden kaikkien tarpeellisuus ei ole selvinnyt blogin kirjoittajallekaan. Samaa jännitettä on useampaa ja koot ovat hurjia: isoimmat 6V/18A ja massaa yli kymmenen kilon. 

Virtalähteissä on yksi erikoinen piirre, niiden pitää ola vähintään 25% kuormalla, jotta regulointi toimii oikein. Tämä ongelma on ratkaistu koneen sisällä nipulla tehovastuksia, jotka syövät neljänneksen virtalähteiden tehosta lämmöksi, riippumatta tekeekö tietokone yhtään mitään. 
Testasin ensin jokaisen virtalähteen yksitellen pöydällä suoraan sukotulpasta, apuna skooppi ja nippu autonpolttimoita keinotekoiseksi kuormaksi. 17 virtalähdettä selviytyi hyvin testistä, v…

IBM 1800 - Se toimii sittenkin

Pahoitteluni lukijoilleni alkuun blogin luvattoman pitkästä hiljaiselosta. Lupasin reilu kuukausi sitten kommenttiosiossa juttua viikonlopuksi (...tosin en sanonut mille viikonlopulle ;), mutta yksinkertaisesti aika on ollut sen verran kortilla, ettei näihin harrastuksiin ole ehtinyt paneutumaan. No nyt sitä juttua kuitenkin tulee kahden kuukauden ajalta, kahdessa osassa!


Ensimmäinen ohjelma Pessimisti ei pety, ei edes tälläkään kertaa; vastoin kaikkia odotuksia ja/tai todennnäköisyyksiä, Heili ajoi jo ensimmäiset testiohjelmat parisen kuukautta sitten. Ei kylläkään kovin kummoisia, sillä interface PC:n ja Heilin välillä on vielä kesken. Ohjelmat pitää vieläkin naputella taulun kytkimien kautta binäärinä ja ymmärrettävistä syistä, Y-sukupolven edustajan pää ei yksinkertaisesti kestä (vaikka kytkimien ketkuttelu onkin kivaa aikansa).

1130/1800:n yhden rekisterin arkkitehtuuri (accumulator-based architecture) on vähänkään moderneihin koneisiin tottuneelle hiukan omituinen. Ohjelmoijall…

Kuulumisia pitkän tauon jälkeen

Nyt alkaa olemaan jo aika päivittää blogiin jotain, sillä edellisestä kerrasta on jo yli vuosi ja kommenttiosuuksissa on tullut parikin kertaa luvattua uutta materiaalia milloin mihinkin mennessä. Ikävä kyllä vuosi on ollut niin kiireinen ja syy se tuttu, oma yritys ja ne kymmenet siihen liittyvät projektit.

Ajattelin ensin viimeistellä ja julkaista yli vuosi sitten aloittamani IBM:n kovalevynjutun, mutta yksinkertaisesti se ei ole vieläkään valmis ja jutun koko on turvonnut raamatullisiin mittasuhteisiin. Kovalevyihin liittyvä historia, mekaniikka, elektroniikka, formaatti, rajapinnat, softa ja muu on monimutkainen ja vieläpä äärettömän sekava kokonaisuus IBM:n tapauksessa.

Mutta tuon valmistumista odotellessa voidaan ottaa sillisalaattimainen yhteenveto mitä kaikkea vuoden aikana on tapahtunut lahtelaisella muinaistietokonerintamalla. Aloitetaan Suomen tietokonehistoriaa ravistelevalla jutulla.


Esko Koho ja Suomen ensimmäinen kotitietokone

Mikä oli Suomen ensimmäinen kotitietokone?…